3.5. Monikäynnistettävän koneen osiointi etukäteen

Levyn osiointi tarkoittaa levyn jakamista osiin. Jokainen osa on riippumaton muista. Osiointia voisi verrata talon väliseinien pystyttämiseen; huonekalujen lisääminen yhteen huoneeseen ei vaikuta muihin.

Jos koneessa on jo käyttöjärjestelmä (Tru64 (Digital UNIX), OpenVMS, Windows NT, FreeBSD, …) ja Linux halutaan asentaa samalle levylle, on levy osioitava uudelleen. Debian vaatii omat levyosionsa. Sitä ei voi asentaa Windowsin tai MacOS:n osioihin. Debian saattaa pysytä jakamaan joitakin osioita muiden Linux-järjestelmien kanssa, mutta sitä ei käsitellä tässä. Vähimmäisvaatimuksena on oma osio Debianin juuritiedostojärjestelmälle.

Tiedot levyllä jo olevista osioita löytyvät käyttöjärjestelmän osiointityökalujen avulla. Osiointityökaluilla on aina mahdollista katsoa levyllä olevien osioiden tiedot tekemättä muutoksia.

Periaatteessa muutoksien tekeminen osioon jossa jo on tiedostojärjestelmä tuhoaa sen sisällön kokonaan. Niinpä olisi aina tehtävä varmuuskopiot ennen kuin osioihin kosketaan. Käytetään taas talovertausta: huonekalut on parasta siirtää pois tieltä ennen väliseinien siirtämistä, muuten huonekalut menevät pirstaleiksi.

Jos tietokoneessa on useampi kiintolevy, on mahdollista varata yksi kiintolevy kokonaan Debianin käyttöön. Tällöin ei tuota levyä tarvitse osioida ennen asennusjärjestelmän käynnistämistä; asentimeen kuuluva osiointisovellus hoitaa homman kätevästi.

Jos tietokoneessa on vain yksi kiintolevy, ja levyllä oleva käyttöjärjestelmä halutaan kokonaan korvata Debian GNU/Linuxilla, voidaan tässäkin tapauksessa tehdä osiot asennusprosessin osana (Kohta 6.3.2.1, “Levyosioiden teko”), kun asennusjärjestelmä on käynnistetty. Tämä kuitenkin toimii vain jos asennusjärjestelmä on tarkoitus käynnistää nauhalta, rompulta tai verkkokäynnistyksellä. Mieti tätä: jos käynnistetään kiintolevyllä olevilta tiedostoilta, ja sitten asennusjärjestelmä osioi saman levyn pyyhkien asennustiedostot pois, on parasta toivoa asennuksen onnistuvan ensimmäisellä yrittämällä. Ainakin tässä tapauksessa olisi oltava vaihtoehtoinen tapa herättää tietokone taas toimintaan, esimerkiksi alkuperäisen käyttöjärjestelmän asennusnauhoilta tai -rompuilta.

Jos tietokoneella on jo useita levyosioita, ja saadaan riittävästi tilaa poistamalla tai korvaamalla niistä yksi tai useampia, ei tässäkään tapauksessa ole tarpeen tehdä osioita etukäteen, vaan voidaan odottaa ja käyttää Debianin asentimen osiointisovellusta. Alla olevat ohjeet olisi silti luettava läpi, koska useissa erikoistilanteissa, joihin vaikuttaa esimerkiksi osioiden järjestys osiotaulussa, on kaikesta huolimatta pakko osioida ennen asennusta.

Jos mikään yllä olevista tapauksista ei sovellu, on kiintolevy osioitava ennen asennuksen käynnistämistä jotta Debianille saadaan osioitavaksi kelpaavaa levytilaa. Jos jotkin osioista tulevat olemaan muiden käyttöjärjestelmien käytössä, on ne osiot luotava kunkin käyttöjärjestelmän omalla osiointisovelluksella. Suositellaan että ei yritetä luoda Debian GNU/Linuxin osioita muiden käyttöjärjestelmien työkaluilla. Olisi luotava kunkin käyttöjärjestelmän omilla työkaluilla ne osiot jotka halutaan säilyttää.

Jos tarkoituksena on asentaa tietokoneelle useampi kuin yksi käyttöjärjestelmä, olisi kaikki muut käyttöjärjestelmät asennettava ennen kuin aloitetaan Linuxin asennus. Windowsin ja muiden käyttöjärjestelmien asentimet saattavat estää Linuxin käynnistymisen, tai haluavat tehdä uudet tiedostojärjestelmät muiden käyttöjärjestelmien osioihin.

Toimenpiteiden seuraukset on mahdollista korjata, mutta muiden käyttöjärjestelmien asentaminen ensiksi on helpointa.

Jos koneessa on nyt yksi levy jolla on yksi osio (yleinen tapa pöytätietokoneissa), ja halutaan monikäynnistää koneen oma käyttöjärjestelmä ja Debian, on tehtävä seuraavasti:

  1. Tehdään varmuuskopio kaikista koneen tiedostoista.

  2. Käynnistetään koneen oman käyttöjärjestelmän asennustaltiolta, esimerkiksi romppu tai nauha.

  3. Tee koneen oman käyttöjärjestelmän osio(t) sen omilla työkaluilla. Tee Debianille joko paikkaa varaava osio tai käyttämätöntä levytilaa.

  4. Asenna koneen oma käyttöjärjestelmä sen omaan osioon

  5. Käynnistä koneen oma käyttöjärjestelmä varmistuaksesi kaiken olevan kunnossa, ja noutaaksesi Debianin asentimen käynnistystiedostot.

  6. Käynnistä Debianin asennin jatkaaksesi Debianin asennusta.

3.5.1. Osiointi Tru64 Unixissa

Tru64 Unix, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Digital Unix, joka taas oli aikaisemmin OSF/1, käyttää BSD:n “disk label” -tyyppistä osiointimallia, jossa sallitaan enintään kahdeksan osiota levyä kohti. Linuxissa ensimmäisen osion numero on “1” ja viimeisen “8”. Unixissa ensimmäinen osio on “a” ja viimeinen “h”. Linux-ytimissä versiossa 2.2 alkaen vastaa “1” aina “a”:ta, “2” aina “b”:tä ja niin edelleen. Esimerkiksi osio joka Tru64 Unixissa on rz0e, olisi Linuxissa sda5.

Tru64:n levyosiot voivat olla limittäin. Jopa niin, että jos Tru64 käyttää levyä, on sen “c”-osion sisällettävä koko levy (jolloin se on limittäin kaikkien muiden ei-tyhjien osioidan kanssa). Linuxissa on tämän takia sda3 sama kuin sda (ja jos on useita levyjä, sdb3 on sama kuin sdb jne.). Debianin asentimen käyttämä osiointisovellus partman ei kuitenkaan tällä hetkellä osaa käsitellä limittäisiä osioita. Tästä syystä ei tällä hetkellä suositella Tru64:n ja Debianin sijoittamista samalle levylle. Tru64-levyillä olevat osiot voidaan liittää Debianissa kun asennus on valmis.

Toinen vaatimus on, että “a”-osion on sijaittava aivan levyn alussa, jotta levyn käynnistyslohko sisältyy aina osion levynimiöön. Jos Debian halutaan käynnistää levyltä, on osion koon oltava ainakin 2 Mt jotta siihen mahtuu aboot ja ehkä ydin. Huomaa, että tämä osio vaaditaan vain yhteensopivuuden vuoksi; siihen ei saa pistää tiedostojärjestelmää tai sen sisältö tuhoutuu.

On mahdollista ja järkevääkin käyttää samaa sivutusosiota sekä Unixille että Linuxille. Tällöin osiolle on tehtävä mkswap aina kun järjestelmä käynnistetään Linuxiin Unixin jälkeen, koska Unix rikkoo sivutusosion tunnisteen. Kätevintä lienee suorittaa mkswap Linuxin käynnistystiedostossa ennen kuin sivutustila otetaan käyttöön komennolla swapon -a.

Jos Unixin osiota halutaan liittää Linuxissa, on huomattava Digital Unixin käyttävän kahta erilaista tiedostojärjestelmää, UFS ja AdvFS, joista Linux ymmärtää vain ensimmäistä.

3.5.2. Osiointi Windows NT:ssä

Windows NT käyttää PC-tyylistä osiotaulua. Jos levyllä olevia FAT- tai NTFS-osioita halutaan muokata, suositellaan käytettäväksi Windows NT:n omia työkaluja (tai levyn voi osioida mukavammin myös AlphaBIOS-asetusvalikosta). Muussa tapauksessa ei ole välttämättä tarpeen tehdä osiontia Windowsista; Linuxin osiointityökalut osaavat homman yleensä paremmin. Huomaa NT:tä käytettäessä Levynhallinta (Disk Administrator) saattaa tarjoutua kirjoittamaan “harmittoman tunnisteen” ei-windows-levyille jos sellaisia on. Älä milloinkaan salli sen tehdä sitä, koska tämä tunniste tuhoaa osiotiedot.

Jos Linux aiotaan käynnistää ARC/AlphaBIOS/ARCSBIO-konsolista, tarvitaan (pieni) FAT-osio MILO:a varten. 5 Mt riittää mainiosti. Jos Windows NT on asennettuna, sen 6 Mt:n käynnistysosiota voidaan käyttää tähän tarkoitukseen. Debian etch ei tue MILO:n asentamista. Jos MILO on jo asennettuna tai se asennetaan muulta taltiolta, Debian voidaan silti käynnistää ARC:sta.