C.3. Osiointisuositus

Uusille käyttäjille, henkilökohtaiseen Debian-työasemaan, kotitietokoneeseen ja muihin yhden käyttäjän järjestelmiin yksi /-osio (ja sivutus) lienee helpoin ja yksinkertaisin tapa. Jos osio on suurempi kuin noin 6 Gt, valitaan osion tyypiksi ext3. Jos osio on ext2, tarvitaan säännölliset tiedostojärjestelmän tarkistukset ja tämä voi aiheuttaa viivettä käynnistyksessä jos osio on suuri.

Monen käyttäjän järjestelmässä tai jos levytilaa on hyvin paljon on parasta antaa hakemistoille /usr, /var, /tmp, ja /home kullekin oma osionsa erillään /-osiosta

Jos asennetaan paljon ohjelmia muualta kuin Debian-jakelusta, saatetaan tarvita iso /usr/local-osio. Mikäli tietokone toimii postipalvelimena, saattaa olla tarpeen tehdä erillinen osio /var/mail. Usein on hyvä idea tehdä erillinen osio /tmp, kooltaan esimerkiksi 20–50 Mt. Jos palvelinkoneessa on paljon käyttäjätunnuksia, on yleensä hyvä tehdä erillinen iso /home-osio. Yleisesti ottaen osiointitilanne vaihtelee konekohtaisesti riippuen koneen käyttötavasta.

Hyvin mutkikkaiden järjestelmien ylläpitäjän olisi luettava Multi Disk HOWTO. Siinä on yksityiskohtaista tietoa, enimmältään Internetpalvelun tarjoajille ja palvelinkoneiden asentajille.

Sivutososion koon määräytymisestä on monta koulukuntaa. Yksi sangen hyvin toimiva nyrkkisääntö on tehdä keskusmuistin kokoinen sivutusosio. Useimmiten sivutusosio ei saisi olla pienempi kuin 16 Mt. Näihin sääntöihin on tietenkin poikkeuksia. Jos yritetään ratkaista 10000 yhtälön yhtälöryhmä koneella jossa on 256 Mt muistia, saatetaan tarvita gigatavun verran (tai enemmänkin) sivutustilaa.

32-bittisillä arkkitehtuureilla (i386, m68k, 32-bit SPARC, ja PowerPC) sivutusosion suurin mahdollinen koko on 2 Gt. Tämän pitäisi olla tarpeeksi lähes kaikissa asennuksissa. Jos sivutustilaa tarvitaan näin paljon, olisi luultavimmin hyvä jakaa sivutustila useille levyille ja, jos mahdollista, useille SCSI- tai IDE-kanaville. Ydin pyrkii käyttämään kaikkia sivutusosioita tasaisesti, jolloin suorituskyky paranee.

Esimerkiksi vanhahkossa kotikoneessa saattaa olla 32 Mt muistia ja 1,7 Gt kiintolevy /dev/hda. Toisella käyttöjärjestelmällä saattaa olla 500 Mt osio /dev/hda1, 32 Mt sivutusosio /dev/hda3 ja noin 1,2 Gt /dev/hda2 Linuxin osiona.

Luku Kohta D.2, “Tehtävien vaatima levytila” antaa käsityksen asennuksen jälkeen asennettavien tehtävien levytilan tarpeesta.