Tässä luvussa kuvataan Debianin laitteistovaatimukset ja kerrotaan, missä on lisätietoja GNU:n ja Linuxin tukemista laitteista.
Debian ei aseta
lisärajoituksia laitteiston suhteen siihen mitä Linux ydin ja
GNU-työkalut jo vaativat. Tästä syystä Debianille kelpaavat
kaikki prosessoriarkkitehtuurit ja laitealustat joille Linux ydin, libc,
gcc, jne. on siirretty ja joille Debian-siirros on
olemassa.
Joitakin rajoituksia tuettujen laitteistojen suhteen on kuitenkin käynnistyslevykkeissa. Jotkin Linuxin tukemat laitealustat eivät ehkä ole suoraan käynnistyslevykkeiden tukemia. Tässä tapauksessa voidaan joutua tekemään räätälöity käynnistyslevyke tai tutkimaan mahdollisuutta verkkoasennukseen.
Sen sijaan että pyrkisi kaikkien erilaisten tuettujen Intel x86 laitekonfiguraatioiden kuvaamiseen, tämä osa sisältää yleistä tietoa ja viitteitä lisätietoihin.
Debian 2.1 tukee neljää prosessoriarkkitehtuuria: Intel x86 -pohjaiset prossorit; Motorola 680x0 koneet kuten Atari, Amiga ja Macintosh; DEC Alpha -laitteet; ja Sun SPARC -laitteet. Näihin viitataan nimillä i386, m68k, alpha ja sparc.
Tässä käsikirjassa kuvataan asennus i386-prosessoriarkkitehtuurille. Käsikirjasta on erilliset versiot muille arkkitehtuureille.
Kaikki tieto tuetuista oheislaitteista löytyy Linux Hardware Compatability HOWTO:sta. Tässä luvussa käsitellään perusasiat vain pääpiirteissään.
Melkein kaikki x86-pohjaiset prosessorit ovat tuettuja. Linux kuitenkaan ei toimi 286 tai vanhemmilla prosessoreilla.
Laiteväylä on emolevyn osa, jonka avulla prosessori kommunikoi oheislaitteiden kuten massamuistien kanssa. Tietokoneesi pitää käyttää ISA, EISA, PCI, Mikrokanava (Micro Channel Architecture, MCA, käytössä IBM:n PS/2 koneissa) tai VESA paikallisväylää (VLB, joskus VL väylä).
Myös kannettavia tietokoneita tuetaan. Kannettavat tietokoneet
(laptop eli "läppärit") ovat usein erikoisrakenteisia tai käyttävät
komponentteja joiden ohjelmointirajapinta ei ole julkista tietoa. Voit
tarkistaa toimiiko läppärisi hyvin GNU/Linux:n kanssa Linux Laptop pages
Konsolipäätteenä olisi käytettävä VGA-yhteensopivaa näytönohjainta. Melkein jokainen uusi näytönohjain on VGA-yhteensopiva. Ikivanhojen standardien kuten CGA, MDA tai HGA pitäisi myös toimia, olettaen ettet tarvitse X11[3] tukea. Huomaa, että X11:ta ei käytetä tässä dokumentissa kuvatun asennuksen aikana.
Debian tukee samoja näytönohjaimia kuin Debianin käyttämä XFree86
X11 ohjelmisto. Uudemmat AGP näytönohjaimien väylät ovat itse asiassa
PCI -määrittelyn modifikaatioita, ja useimmat AGP -näytönohjaimet
toimivat XFree86:n kanssa. Yksityiskohtaista tietoa tuetuista
laiteväylistä, näytönohjainkorteista, monitoreista ja
osoitinlaitteista (hiiri yms.) löytyy http://www.xfree86.org/. Debian 2.1:n mukana tulee X11 revisio
3.3.2.3a.
Monisuoritinjärjestelmien tuki -- jota kutsutaan myös "symmetrinen moniprosessointi", "symmectric multi-prosessing" tai SMP -- on olemassa tälle arkkitehtuurille. Tavallinen Debian 2.1 käyttöjärjestelmän ytimen (kernel) versio ei kuitenkaan tue SMP:tä. Tämä saattaa olla epämukavaa, mutta ei pitäisi estää asennusta, koska tavallinen ei-SMP käyttöjärjestelmän ytimen pitäisi käynnistyä SMP-järjestelmissä (ydin käyttää vain ensimmäistä CPU:ta).
Jotta monisuoritinjestelmästä päästään hyötymään, on
Debianin vakioydin korvattava. Ohjeita tämän tekemiseen löytyy Uuden ytimen kääntäminen, Kohta 8.4:sta. Tätä kirjoitettaessa (ytimen versio
2.0.36) SMP:n ottaminen käyttöön tapahtuu muokkaamalla ytimen
päätason Makefile-tiedostoa ja poistamalla kommenttimerkki riviltä
jossa lukee SMP = 1. Mikäli käännät ohjelmia
moniprosessorijärjestelmässä, tutustu -j -optioon make(1):n manuaalisivulla.
Debian voidaan asentaa neljältä eri asennustaltiolta: levyke, romppu, paikallinen levyosio tai verkkoasennus. Saman Debian asennuksen eri vaiheet voivat käyttää eri taltiota, tarkemmin Debian asennusvaihtoehdot, Luku 5.
Asennus levykkeeltä on yleinen vaihtoehto, vaikkakin yleensä vähiten suositeltava. Levykeasennuksessa on ensin tehtävä käynnistys Rescue Floppy:lta. Yleensä tarvitaan vain High Density (1440 kilotavun) 3.5 tuuman "korppu"asema. Double Density, 5.25 tuuman asennuslevykkeet (1200 k) ovat myös saatavilla.
Asennus rompulta on myös tuettu eräillä laitealustoilla. Mikäli laite tukee käynnistystä (boottaamista) rompulta, on mahdollista asentaa kokonaan ilman levykkeitä. Vaikka rompulta ei voisikaan bootata, romppua voi käyttää muiden asennusmenetelmien yhteydessä, kun käynnistys on tehty muilla tavoin, katso Asennus rompulta, Kohta 5.5.
Sekä SCSI että IDE/ATAPI CD-asemat ovat tuettuja. Lisäksi
käynnistyslevykkeet tukevat
kaikkia Linuxin tukemia epästandardeja CD-aseman liitäntöjä (kuten
Mitsumi ja Matsushita). Nämä CD-asemat saattavat vaatia tiettyjä
käynnistysparametreja (boot parameters) tai muuta "viilailua"
toimiakseen, ja käynnistys epästandardeja liitäntöjä käyttäviltä
CD-asemilta tuskin onnistuu. Linux CD-ROM HOWTO sisältää yksityiskohtaista tietoa CD:tten käytöstä
Linuxissa.
Asennus paikalliselta levyltä on myös mahdollista. Mikäli on vapaata tilaa muissa levyosioissa kuin siinä johon halutaan asentaa, tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. Joillakin laitealustoilla on jopa omia asennusmenetelmiä, nimittäin käynnistys AmigaOS:ta, TOS:sta tai MacOS:sta.
Viimeinen vaihtoehto on verkkoasennus. Voit asentaa NFS:n kautta. Kun peruskokoonpano on asennettu, voidaan loput järjestelmästä asentaa millä tahansa verkkoyhteydellä (mukaanlukien PPP) FTP:n, HTTP:n tai NFS:n avulla.
Täydellisemmät kuvaukset näistä asennustavoista, ja hyödyllisiä vihjeita parhaan asennustavan valintaan löytyy Debian asennusvaihtoehdot, Luku 5. Jatka kuitenkin lukemista varmistuaksesi siitä, että laite jolta aiot käynnistää ja asentaa on Debianin asennusohjelmiston tukema.
Debian käynnistyslevykkeillä oleva käyttöjärjestelmän ydin on tehty toimimaan mahdollisimman monessa erilaisessa tietokonejärjestelmässä. Harmillisesti tämä kasvattaa ytimen kokoa useilla laiteajureilla joita ei koskaan käytetä (Uuden ytimen kääntäminen, Kohta 8.4 neuvoo miten oma ydin (kernel) tehdään). Mahdollisimman monen laitteen tukeminen on kuitenkin toivottavaa jotta Debian voitaisiin asentaa mahdollisimman monenlaisiin laitteisiin.
Yleensä Debian asennusohjelmisto tukee levykkeitä, IDE-levyjä, IDE-levykkeitä, rinnakkaisporttiin kytkettäviä IDE-laitteita, SCSI-ohjaimia ja -levyjä. Tuettuihin tiedostojärjestelmiin kuuluvat MINIX, FAT, Win-32 FAT laajennus (VFAT), muiden muassa (huomaa että NTFS ei ole tuettu (asennusohjelmassa, mutta valmiiksi asennettuun Debian GNU/Linux-järjestelmään voi lisätä NTFS:n, katso Uuden ytimen kääntäminen, Kohta 8.4)).
Tuettujen laitteiden kuvaamisen sijasta on paljon helpompaa kuvata ne Linuxin tukeman laitteet joita Debianin käynnistys ei tue.
Levyjärjestelmät jotka emuloivat "AT" kiintolevyohjainta ovat
tuettuja. Näiden niminä on MFM, RLL, IDE tai ATA. Hyvin vanhat
8-bittiset kiintolevyohjaimet joita käytettiin IBM XT -mallissa ovat
tuettuja vain modulina. SCSI-levyohjaimet useilta laitevalmistajilta
ovat tuettuja. Lisää yksityiskohtia löytyy Linux Hardware Compatibility HOWTO:sta.
Ei-tuettuja ovat IDE SCSI levyt sekä eräät SCSI-ohjaimet, mukaan lukien
Asennusta varten pitää olla keskusmuistia (RAM) vähintään 4MB ja levytilaa vähintään 35MB. Mikäli haluat asentaa kohtuullisen määrän ohjelmia, mukaanlukien X Window -järjestelmä, tarvitaan vähintään 300MB levytilaa. Lähes kaiken kattavaan asennukseen tarvitaan noin 800MB. Haluttaessa asentaa kaikki mitä Debian-jakelupaketissa on tarvitaan luultavasti noin 2GB, mutta kaiken asentaminen ei ole järkevää koska osa ohjelmapaketeista törmää muihin (eli ne eivät voi olla samaan aikaan asennettuina).
Linux tukee laajaa valikoimaa oheislaitteita kuten hiiriä,
tulostimia, kuvanlukijoita, modeemeita, verkkokortteja,
PCMCIA-laitteita jne. Mitään näistä laitteista ei kuitenkaan tarvita
järjestelmän asennusvaiheessa. Tässä osassa on tietoa laitteista joita
asennusohjelma nimenomaan ei tue, vaikka ne saattavatkin olla
tuettuja Linuxissa.
Taas kehoitamme lukemaan Linux Hardware Compatibility HOWTO:n, josta käy ilmi tukeeko Linux käytössäsi
olevaa nimenomaista laitteistoa.
Debianin asennuslevykkeet eivät tue joitakin verkkoadaptereita (mutta
räätälöity Linux ydin osaa käyttää niitä), esimerkiksi AX.25 -kortit
ja protokollat; 3Com Etherlink Plus (3c505) ja EtherLink16 (3c507);
NI5210 kortit; NE2100 -kortin sukulaiset, NI6510 ja NI16510
EtherBlaster -kortit; SEEQ 8005 -kortit; Schneider & Koch G16
-kortit; Ansel Communications EISA 3200; ja Zenith Z-Note
sisäänrakennettu verkkokortti. Mikrokanavan (MCA) verkkokortteja eivät
Debianin omat asennuslevykkeet tue, mutta epäviralliset asennuslevykkeet ovat
saatavilla LinuxMCA projektilta. Keskustelua Linuxista
Mikrokanavakoneilla käydään keskustelujärjestelmässä. FDDI-verkkoja ja -protokollia eivät
asennuslevykkeet myöskään tue.
ISDN:n kohdalla saksalaisen 1TR6:n D-kanavaprotokolla ei ole tuettu; Spellcaster BRI ISDN -kortteja eivät käynnistyslevykkeet myöskään tue.
Äänikortteja ei myöskään tueta oletusarvoisesti.
Nykyään on useita laitetoimittajia jotka toimittavat
tietokonelaitteistoja esiasennettuna Debianilla tai muilla GNU/Linux
levitysversioilla. Voit joutua maksamaan enemmän tästä edusta, mutta
voit olla jonkin verran levollisemmalla mielellä, kun voit olla varma
että GNU/Linux tukee laitteistoa hyvin. Mikäli joudut ostamaan
tietokoneen jossa on Windows mukana, tutustu huolellisesti ohjelmiston
käyttöoikeuksiin; voi olla mahdollista hylätä käyttöoikeus ja saada
hinta hyvitettyä myyjän kautta. Tarkemmat yksityiskohdat artikkelista.
Vaikka ostaisitkin tietokonelaitteiston jossa on Linux mukana, tai jopa käytetyn laitteisto, on silti tärkeä tarkistaa että Linuxin ydin tukee laitteistoa. Tarkista onko laitteistosi mainittu yllä olevissa viitteissä. Ilmoita myyjälle (jos sellainen on) olevasi ostamassa Linux-järjestelmää. Hanki kone Linuxia tukevilta laitevalmistajilta.
Jotkut oheislaitteiden valmistajat yksinkertaisesti eivät kerro meille miten heidän laitteilleen tehdään laiteajureita. Toiset eivät anna dokumentaatiota käyttöömme ilman salassapitosopimusta, joka estäisi meitä levittämästä Linux lähdekoodia. Eräs esimerkki on IBM:n kannettavien tietokoneiden DSP äänilaite viime aikoina julkistetuissa ThinkPad malleissa --- joissain näissä malleista äälaite toimii myös modeemina. Toinen esimerkki on vanhempien Macintosh -mallistojen suojattu laitteisto.
Koska meidän ei ole sallittu tutustua näiden laitteiden dokumentaatioon, ne yksinkertaisesti eivät toimi Linuxissa. Voit olla avuksi tässä pyytämällä tuollaisten laitteiden valmistajilta dokumentaation julkistamista. Mikäli riittävän moni pyytää, he huomaavat vapaita ohjelmia käyttävän yhteisön olevan tärkeä markkina.
Harmittavainen kehityssuunta on vain Windowsissa toimivien modeemien ja kirjoittimien yleistyminen. Joissain tapauksissa ne on suunniteltu erityisesti toimimaan Microsoft Windows -käyttöjärjestelmän alaisuudessa, tunnisteena "WinModem" tai "Made especially for Windows-based computers". Toteutustapana on poistaa laitteen sulautettu prosessori ja siirtää sen tehtävät Windows laiteajurille joka käyttää tietokoneen prosessoria. Näin saadaan laite halvemmaksi, mutta säästö ei useinkaan näy myyntihinnassa ja tällainen laite saattaa olla kalliimpikin kuin vastaava laite jossa sulautettu prosessori on tallella.
Vain Windowsissa toimivia laitteita pitäisi välttää kahdesta syystä. Ensinnäkin laitevalmistajat eivät yleensä tarjoa resursseja Linux-laiteohjainten ohjelmoimiseen. Yleensä laite ja sen ohjelmointirajapinta ovat suojattuja eikä dokumentaatiota ole saatavilla ilman salassapitosopimusta jos ollenkaan. Tämä estää sen käytön vapaissa ohjelmissa, koska vapaiden ohjelmien kirjoittajat julkistavat ohjelmiensa lähdekoodin. Toinen syy on laitteesta poistetun sulautetun prosessorin kuorman siirtyminen käyttöjärjestelmälle. Tällöin tietokoneen prosessorin tehoa, usein tosiaikaisien (real-time) prosessien etuoikeudella, käytetään sulautetun prosessorin työn tekemiseen. Tämä on kaikki pois omien ohjelmiesi saamasta prosessoritehosta. Koska tavallinen Windows-käyttäjä ei käytä moniajoa yhtä paljon kuin Linux-käyttäjä, toivovat laitevalmistajat ettei Windows-käyttäjä lainkaan huomaa laitteensa aiheuttamaa prosessorikuormaa. Jokaisen moniajokäyttäöjärjestelmän, myös Windows 95:n tai NT:n, suorituskyky kuitenkin kärsii kun laitevalmistajat pihtaavat laitteidensä sulautetun prosessorin tehosta.
Voit auttaa rohkaisemalla näitä valmistajia julkaisemaan
dokumentaation ja muut resurssit joita tarvitaan heidän laitteidensa
ohjelmointiin, mutta parasta on yksinkertaisesti välttää
tämänkaltaisia laitteita kunnes Linux Hardware Compatibility HOWTO
ilmoittaa niiden toimivan.
Jos tiedustelet tietokonemyymälästä pariteettimuistia, saat luultavasti näennäispariteettimuistia oikean pariteettimuistin sijasta. Näennäispariteetti SIMM:it voi usein (mutta ei aina) tunnistaa, koska niissä oleva ei-pariteetti SIMM:iin verrattuna ylimääräinen muistipiiri on pienempi kuin muut. Näennäispariteettimuistit toimivat täsmälleen kuten tavallinen muisti. Ne eivät pysty ilmaisemaan yhden bitin muistivirheitä kuten oikea pariteettimuisti käytettynä emolevyssä jossa pariteettitarkistusta käytetään. Älä koskaan maksa näennäispariteettimuistista enempää kuin tavallisesta. Joutunet maksamaan hieman enemmän oikeasta pariteettimuistista, koska tällöin ostat yhden ylimääräisen bitin jokaista kahdeksaa muistibittiä kohti.
Tarvitessasi täydellistä tietoa Intel x86 keskusmuistista, ja
minkälainen muisti on paras hankinta, katso PC Hardware FAQ.
tapio.lehtonen@iki.fiajk@debian.org